Ensimmäinen tarina

*Ähhhh…* tuhahdin vaivautuneena mielessäni. Olin hukannut lukujärjestykseni, eikä minulla ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mitä minulla tulisi olemaan seuraavaksi. Istuin huoneeni sängyllä ja katselin toivottomana ulos päätyikkunasta. Anniekin oli jo lähtenyt ensimmäiselle tunnilleen ennen minua. ”Dumle! Lähdetäämpäs sitten lenkille.” tokaisin hieman närkästyneenä. Otin talutushihnan yöpöytäni laatikosta ja kävelin laittamaan kenkiäni eteiseen.

”Wuff!” Dumle haukkui innokkaasti ja kiehnäsi jaloissani. Kiljaisin ja tarrasin kiinni ovenkahvasta. Olin lähellä kaatua. Mulkaisin vihaisesti koiraa, joka heilutti häntänsä viattomasti. Kiinnitin talutushihnan tämän pantaan ja astuin ulos huoneeni ovesta.

”Älä vedä!” kivahdin vihaisesti koiralleni tämän kiskoessaan kauheaa vauhtia kohti tien laidassa olevaa pusikkoa. Nykäisin hihnasta äkäisesti. En ollut nyt sillä tuulella, että jaksaisin kättäni kiskovaa eläintä. Dumlen rauhoituttua jatkoin matkaani. Olin ajatellut käydä koulun rajojen ulkopuolisessa puistossa, mutta vihainen karjaisu pysäytti matkani siihen paikkaa. ”Neiti Hatchelhow! Minne olette menossa?” tuttu ääni kivahti takanani. Käännyin alistuvasti opettajaan päin ja tunnistin tämän Batesoniksi. *Miksi juuri hän…* huokaisin mielessäni. ”Tiedättekö, että kesken koulupäivän ei saa poistua koulun alueelta!” tämä kivahti yhä tuimempaan sävyyn. ”Kyllä tiedän rouva Bateson.” vastasin ja katsoin jalkoihini nolona. ”Sinunhan pitäisi olla tunilla neiti Hatchelhow! Ja miksi ulkoilutat koiraasi koulun rajojen sisäpuolella? Tiedäthän, että se on vastoin sääntöjä.” Bateson jatkoi. ”Mutta olin juuri menossa po…” ”Ei muttia neiti Hatchelhow! Tule luokkaani kello 18.00!” opettaja lopetti puheensa ja poistui kiivain askelin takaisin koululle päin. *Sinä senkin…* Kisorin mielessäni Batesonia kaikin mahdollisin tavoin, mutta mitä minä tälle enää mitään mahdoin. ”Tule Dumle. Lenkkisi jäi tällä kertaa aika lyhyeksi.”

//Sori tarinan lyhyys…  

Ei tarinan lyhyys haittaa mitään, joskus tulee enemmän tekstiä ja joskus ei! Ja tämä on kuitenkin vasta ensimmäinen tarina, joten ei huolia! Löysin tekstistä muutamia kirjoitusvirheitä, lähinnä taivutusvirheitä ja saattoi olla myös näppäilymokia. Esineiden ja asioiden kuvailua voisi olla enemmän, ja sillä saa myös tekstiin pituutta jos sitä halajaa. Se että opettaja kutsuu oppilasta neidiksi ja oppilas puolestaan rouvaksi, sekä käyttävät sukunimiään toiselle puhuessaan tuo hyvin esiin heidän välistä suhdettaan, pointsit siitä! Sen lisäksi huutomerkit opettajan puheessa toivat sanomalle lisää ponnekkuutta. Eiköhän opettajan välinpitämättömyys oppilaan mielipiteistä tuonut siihen myöskin oman mausteensa. Saat tästä ensimmäisen tähtesi ja 5£.