Make my day

"...Ja anna olla viimeinen kerta!"

Woohyun vavahti sohvalla uudelleen hereille. Tämä jälkimmäinen kajahdus kylpyhuoneen ovelta sai Woohyunin todella tajuamaan niin sanotun tilanteen vakavuuden. Se sai hänet myös tajuamaan, että vanhemman enemmän tai vähemmän suosikkipaita saattoi olla hänen päällään, eikä hän muistanut, ettei lämpimän veden alla turhaan seisoskeltu. Woohyun saattoi myös unohtaa kumpi hammasharja oli hänen, eikä hän todellakaan halunnut tulla runnotuksi pelkän huolimattomuutensa takia. Aiempi ja ensimmäinen huutohan oli tullut Sunggyun pyyhkeen käyttämisestä.

Barking dog seldom bites ei ikävä kyllä pitänyt paikkaansa Sunggyun kohdalla.

Punapää riisuutui yöhousuistaan ja hyppäsi lämpimän suihkun alle. Tietoisena siitä, että kylmä toki virkistäisi, Sunggyu käänsi suihkua vielä kuumemman puolelle. Hän huokaisi, nuorempi sai hänet todellakin joskus kiehumaan. Sunggyu porasi katseellaan vastapäiseen tiiliseinään, kuvitellen sen olevan eräs nimeltämainitsematon sohvalla makaaja. Pieni ajatus kuitenkin hänen takaraivossaan heristi sormea ja muistutti Sunggyuta siitä, ettei pärjäisi ilman Woohyunia. Ajatus oli turvallinen ja sai hänet aina rauhoittumaan. Rajansa kaikella, kaikki tämä ajatustoiminta tapahtui ennen kuin suihkusta loppui lämmin vesi.

Sunggyu kuivasi itsensä jo valmiiksi märkään pyyhkeeseen ja puki yllensä collegehousut ja tumman t-paidan. Hän ei jättänyt pyyhettä oven päälle kuivumaan, vaan nappasi sen mukaansa ja vei askeleensa sohvan taakse.

Woohyun säpsähti hereille ja päästi huudahduksen suustaan; kaksi kivuliasta iskua hänen naamallaan peräkkäin sai hänen sydämensä jättämään välistä lyönnin tai pari. Nuorempi avasi silmänsä ja hänen katseensa kohtasi Sunggyun, joka tuijotti paitaa tummatukan yllä. Kolmas isku oli aivan yhtä kivulias.

Woohyun purki oman sisäisen pomminsa alta aikayksikön ja mutristi huuliaan Sunggyulle, jonka hengitys oli muuttunut kiivaaksi ja raskaaksi. "Uneton yö vai?"

Sunggyu tuhahti ja hänen helposti väriä vaihtava naamansa oli kuin olikin muuttunut hiukan lähemmäs hiuksiaan vastaavaksi. Woohyun halusi hetken sanoa sen olevan saavutus, mutta tiesi kuitenkin, että sitä se ei todellakaan ole. Sunggyu tuhahti ja nyökkäsi paitaa kohti. "Vaihda pois."

"En."

Woohyun kohtasi tappavan katseen ja ääni hänen mielessään hoki älä katso silmiin, älä katso silmiin, sillä huhujen mukaan Sunggyun katseen kohdanneet ovat syttyneet tuleen tai kivettyneet. Woohyun kuitenkin uhkarohkeana nuorukaisena uskalsi uhmata tätä ja virnisti Sunggyulle, joka puolestaan ei kyennyt muuta kuin muuttaa katseensa varoittavaksi. Sunggyu tiesi hävinneensä.

"Ja kiitos lainasta, eipähän tarvinnut etsiä omaa", Woohyun lisäsi ja Sunggyu, hämmentyneenä siitä, kumpaa nuorempi tarkoitti, paitaa vai pyyhettä, punapää pyöräytti silmiään ja asteli takaisin kylpyhuoneeseen, josta lensikin pian ulos Woohyunin käyttämätön hammasharja.

Woohyunin virne valui pois Sunggyun mukana. Ovelle itsensä keksinyt hammasharja taas muutti hänen ilmeensä irvistykseksi. Woohyun nimittäin tiesi, että jos vanhempaa ei saa lepyteltyä, jonkun muunkin päivä on vaarassa mennä pilalle. Tyypilliseen aamuun kuului hiljainen Sunggyu ja virkeä Woohyun, ja jos asiat olivat harvinaisesti toisinpäin, oli päivästä tulossa kaaos.

~

Sunggyu ilmestyi kylpyhuoneesta noin kymmenen minuutin jälkeen suorin hiuksin ja kylmin katsein. Woohyun oli saanut itsensä kunnolla hereille ja katsoi nyt punapäätä. Nuorempi päätti elää aamua eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, yleensä se ei johda mihinkään, ja tässä tilanteessa se voi olla ihan hyvä.

"Nyt syömään?" Woohyun kysyi ikään kuin turhaan, yrittäen vain saada jonkinlaista ääntä ilmoille. Vastaukseksi hän sai vain kenkien kiskomista jalkaan. Noh, eipä ainakaan tiuskimista.

He saivat itsensä huoneesta ulos, Woohyun hieman vaivalloisemmin, sillä ovi pamautettuna suoraan nenän eteen kieltämättä hieman vaikeuttaa etenemistä. Hiljainen ja mutistu älä viitsi meni kuuroille korville ja Woohyun huomasi oman mielialansa lähenevän miinusta mitä vaikeammaksi Sunggyu kävi.

Woohyun yritti pysyä portaita alaspäin kiiruhtavan vauhdissa mukana ja samalla hymyillä muutamalle aamuihmiselle, jotka yllättivät tulla vastaan. Mitä lähemmäs ruokalaa päästiin, sitä avarammaksi Woohyun tuli kaikkein potentiaalisimmista ihmisistä, jotka mahdollisesti pyrkivät päästä tekemään tuttavuutta. Kaksikko näytti varmasti luoltaantyöntävältä: edessä kävelevä, nyt jo kiehuvan oloinen punapää ja takana kättään kurkulla pyyhkivä nuorempi, joka viittilöi kiivaasti edessä kävelevää kohti, ikään kuin varoittaen lähestyvästä vaarasta. Woohyun kuitenkin varmisti väläyttää valkoista hammashymyään muutamalle nätille tytölle, joiden kikatus kantautui Sunggyunkin korviin.

Päästyään istumaan vanhemman ei edes tarvinnut mainita, että ruuan oli ilmestyttävä hänen eteensä, tavalla tai toisella. Woohyun ymmärsi itsekin, että lepyttely tarkoittaa samaa kuin vähän extraa. Punapää saikin eteensä pian kupillisen kahvia maidon kanssa, sämpylän täytteineen, mitä nyt Woohyun sinne saikaan ahdettua, sekä suuren appelsiinin.

"Eiköhän tällä lähde sinunkin päiväsi käyntiin..." Woohyun hymähti toiselle ja näytti hieman pahoittelevaa hymyä. Jos vastakkainenkin sukupuoli sulaa sille, niin miksei vähän vaikeammatkin? Woohyun kutsuu tätä itsevarmuudeksi, eikä itsestään liikaa luulemiseksi, niin kuin joku saattaisi erehtyä ajattelemaan.

Sunggyu nosti katseensa eteen tökätyistä antimista. Toinen kulma koholla ja rankasti epäillen toisen hymyn aitoutta Sunggyu kuitenkin antoi nälkänsä voittaa ja haukkasi sämpylästään. Kai sen voi ottaa kiitoksenakin.

Woohyunin katsellessa ihmisten vähyyttä, niitä ihmisiä kuitenkin, Sunggyu hukutti itsensä kahviin ja joi sitä melkein kuin vettä. Nuorempi tosiaan tiesi millä vanhempaan sai virtaa. Woohyun kyllästyi katselemaan muita ja käänsi katseensa ruuan rakastajaan.

"Mikset sinä muuten saanut unta?" Woohyun kysyi ja kallisti hieman päätään. Vastausta odottaessaan hän maistoi hieman nyt jo toivottavasti jäähtynyttä teetään.

Sunggyu käänsi katseensa ruuastaan nuorempaan ja harkitsi ohimenevän hetken ajan vastaustaan, tai sitä antaako sellaista ylipäätänsä vaiko ei. Avatessaan suunsa hänet kuitenkin keskeytettiin. "Sinähän nukut aina melkein sikeämmin kuin nukutettu koomapotilas."

Sunggyu mulkaisi toista. "Tuo sänky täällä on huono. Ja sen huoneen ilma on huono. Ja jos minä avaan ikkunan niin se lämpötila lähenee absoluuttista nollapistettä, enkä todellakaan nuku miinusasteissa." Ja kun oli Woohyunin vuoro aukaista neuvovaa suutansa, hänet keskeytettiin. "Ja sinä kuorsaat. Kovaa."

Woohyun kohotti kulmiaan, tiedottomana naamalle isketystä informaatiosta. Naama sai melkein Sunggyun hymyilemään, mutta ei murjotukseltaan antanut suupieliensä liikkua. Woohyun kuitenkin kokosi itsensä ja virnisti. "Pistäpä kuule ikkuna auki ja sen verran toppahaalaria että yltää korviin asti. Eipähän kuulu sitten minunkaan kuorsaus."

Sunggyu peitti hymynsä epäonnistuneesti kahvikuppiin. No, jospa se sunnuntai tästä kuitenkin lähtisi käyntiin.

// siinäpä sitten ois ensimmäistä tarinaa... vähän tuosta tuli nyt tuommoinen aamun kuvaus, mutta vähän on inspiraatio laskenut, pakko myöntää, kun tässä olen erosta murehtinut ja nyt kun se vihdoin kävi ilmi niin melkeinpä samana iltana sitten ajattelin että nytpä siis kirjoitan. ^^ joten siis myöhemmin vähän mielenkiintoisempaa luvassa!