Lucas Lawrence 0.1
Avasin silmäni tuskallisen hitaasti. Tapetoitu kattoni onnistui taas säikäyttämään minut, kaupungin maisema ylhäältä päin sai minut miltei nousemaan ylös hikikarpaloita otsalla. Kuin Hämähäkkimies ikään, olin roikkuvinani kaupungin yllä. Kierähdin jo virkeämpänä oikealle kyljelleni ja loin katseita huoneen lattialle. Valon säteet leikkivät hieman pölyisessä ilmassa, ja hapuilin silmilläni metsänvihreän maton pyöreitä muotoja. Tuoksui joululomalta. Varoin kolauttamasta päätäni yläpetiin, jossa Carter tuhisi suloisesti. Astuin aamutohveleihin ja hiivin kylpyhuoneeseen pesemään hampaitani. Kaivoin kaapista hammasharjan ja mintunmakuista tahnaa, jonka jälkeen huuhtelin harjan, pusersin hammastahnaa sen päälle ja aloitin raivokkaammin harjaamisen. Katselin itseäni järkyttyneenä peilistä ja ajattelin kuinka pojat nauraisivat jos näkisivät minut tällaisena. Haroin hiuksiani järjestykseen ja lopetin harjauksen suun huuhtelulla. Kun astelin väsyneesti takaisin yleiseen makuuhuone-olohuoneeseen, Carter oli jo biologiankirjansa kimpussa. Lee ja Teemu vetivät sukkia jalkaan.
- Hey guys, naurahdin ja sain vastaukseksi kaksi positiivista ynähdystä sekä yhden reippaan "hyvää huomenta, bro"-toivotuksen.
Naurettavaa, että en päässyt lomalla kotiin vaikka koti oli jopa samassa maassa, toisin kuin vaikkapa Teemulla tai Leellä. Mutta sellaista se oli. Carterilta oli taas täysin normaalia jättäytyä koululle vaikka olisi voinutkin mennä kotiin Cambridgeen. Carter jäi tänne minun ja tyttöjen vuoksi. Yritin taas kerran laskea kuinka monesta tytöstä tuo oli ollut kiinnostunut vuoden aikana. Alice, Kayleigh, Rosie, Blair... ja näin päästään minuun. Luokallani oli tasan kaksi hyvännäköistä tyttöä, joihin en ollut sen kummemmin perehtynyt. Toinen oli lyhyt blondi ja toinen suomalainen mustahiuksinen tyttö. Teemu ei kyllä ole kiinnostunut kuin kaukomailta tulevista tytöistä, sitä kiinnostavat kaiken maailman aasialaiset ja nepalilaiset... ja Lee piti japanilaisista. Oikeastaan meillä oli aika erilaiset naismaut, kullakin meistä. Hymyilin jätkille ja saatoin häpeilemättä riisuutua alushoususilleni, vaikka Carter naurahtikin lapsellisesti vain minua ärsyttääkseen. Puin ylleni vaaleansinisen kauluspaidan ja vedin sen päälle pitkähihaiset, tummansinisen neuleen. Mustat chinot ja skeittikengät erivärisillä nauhoilla eksyivät jalkaan, jonka jälkeen nappasin kännykkäni ja käännyin poikien puoleen.
- You guys wanna come? kysyin ja sain vastaani uteliaita katseita.
- Minne? Carter kysyi ja kellisti päätään suloisesti kulmat kohotettuina.
- Aamupalalle. Luulisin että olette nälkäisiä, tiesin ja katseeni kiersi nyökyttelevissä päissä.
- Aim on mai wei, Teemu väänsi lievälöä suomalaiskorostuksella, jonka jälkeen näin Leen vetävän kenkänsä jalkaan.
- Tuun, odotas ni saan kengät jalkaan! Carter kuittasi ja seurasi minua ja Leetä ovelle kännykkä taskussa pullistellen. Kun kaikilla oli kenkänsä jalassa, avasin oven ja olin törmätä käytävällä kulkevaan tyttöseen. Väläytin anteeksipyytävän hymyn ja kohotin kulmiani, mutta toinen käveli korot kopisten eteenpäin taakseen vilkaisematta. Carter iski silmänsä tyttöön ja Teemu sai kiskaista pojan ranteesta mukaamme. Joukkomme ei erottunut massasta kun kuljimme, mutta huomasin väkijoukossa muutaman tutun kasvon. Tervehdin niitä hymyllä ja pukottelin ruokasalia kohti aamupalalle.
- Jes, kanasalaattia! Carter luki listasta. Lee otti kasvisvaihtoehtoa eli jäävuorisalaattia sekä leipää, kun minä, Teemu ja Carter lapoimme lautasillemme kanasalaattia sekä keitetyn kananmunan. Vinkkasin meidät lähimpään pöytään. Jätkät istuutuivat ennen minua ja vain vilkaistua ympärilleni etsien blondia ja mustahiuksista, mutta molemmat olivat poissa katseeni ulottuvilta. Istuuduin Carterin ja tyhjän tuolin väliin ja aloin sörkkimään salaattia haarukalla ja veitsellä. Minun lasini oli ladattu täyteen vettä, kun taas Lee ja Carter joivat maitoa ja Teemu appelsiinimehua. Kun ajatukseni eksyivät herätykseeni, tajusin yhden asian, joka iskostui takaraivooni luodin voimalla.
- Ottiko kukaan huoneen avainta? hätäännyin ja muut kohauttivat olkiaan kysymysmerkkeinä. Viiden minuutin setvimisen jälkeen Carter ilmoitti naurusta haljeten että kyllä hän oli sen avaimen ottanut ja näyttikin vielä todisteeksi. Siinä minun aamuni, päiväkirja.
Pääsivu 
Latest images 
